typografiakäytäntöjä

Typografiakäytäntöjä koskevat ohjeistukset määrittelevät, miten teksti asettuu ja muotoillaan sekä painetussa että digitaalisessa julkaisussa. Ne käsittävät kirjainperheet, mittasuhteet, rivin pituuden, rivivälin sekä sivun ja sarakkeiden asettelun. Tavoitteena on luettavuus, yhdenmukaisuus ja visuaalinen selkeys sekä kielellisessä että visuaalisessa kontekstissa.

Keskeisiä osa-alueita ovat typografinen hierarkia (otsikot, leipäteksti, sitaatit), fonttivalinnat (serif- ja sans-serif-tyypit sekä kontrasti ja kirjasinkoko), sekä rivin pituus ja riviväli. Lisäksi huomioidaan sivun marginaalit ja sarakkeiden asettelu sekä tekstin tasaus (vasen tasaus, oikea tasaus tai keskitaus eli keskitetty, riippuen kontekstista). Tavutus ja sanajako sekä kielelliset oikeinkirjoitusstandardit ovat olennaisia. Myös välimerkkien käyttöön sekä muotoilumerkkeihin liittyvät ohjeet vaikuttavat kokonaisuuden yhdenmukaisuuteen.

Saavutettavuus on usein keskeinen osa nykypäivän typografiakäytäntöjä: riittävä kontrasti, skaalautuvuus ja tekstiä lukevien käyttäjien tukeminen eri laitteilla. Lisäksi brändi- ja tyylikirjat määrittävät säännöt otsikoille, kuvateksteille, lainauksille sekä teknisille sisällöille, kuten koodiesityksille. Hyvin dokumentoidut käytännöt helpottavat sisällön julkaisua eri medioissa ja mahdollistavat sen päivittämisen sekä ylläpidon.