tutkimustiedonlevityksen

Tutkimustiedon levitys tarkoittaa tutkimustulosten ja niihin liittyvän tiedon jakamista sekä tekemistä ymmärrettäväksi ja käytännön sovellutuksiksi eri kohderyhmille. Tavoitteena on lisätä tiedon saavutettavuutta, vaikuttavuutta ja hyödyntämistä päätöksenteossa, käytännöissä ja yhteiskunnan kehittämisessä sekä edistää avoimuutta ja luottamusta tieteeseen.

Keskeisiä keinoja ovat tieteellisten julkaisujen ja raporttien jakaminen, tiivistelmien laatiminen kohderyhmille sekä tieto- ja viestintätilaisuudet kuten seminaarit, workshopit ja työpajat. Tiedon avaaminen (open access) sekä käyttäjäystävällinen käännös ja soveltaminen ovat tärkeitä. Kanavia ovat lisäksi uutiskirjeet, verkkosivustot, sosiaalinen media, podcastit ja massamedian sekä kenttätyön yhteistyö sidosryhmien kanssa.

Haasteita ovat tiedon oikeellisuuden säilyttäminen, erilaisten lukutaitojen ja taustojen huomioiminen, liiallinen tieto sekä sen väärinkäyttö, sekä rahoitus- ja aikataululliset paineet. Onnistunut levitys edellyttää kohderyhmien tarpeiden kartoitusta, viestinnän selkeyttä sekä laadun varmistamista ja eettistä tarkastelua.

Suomessa tutkimustiedon levitys on kiinteä osa tutkimus- ja innovaatiotoimintaa. Yliopistot, tutkimuslaitokset sekä julkinen ja kolmas sektori toteuttavat sitä yhteistyössä rahoittajien ja päättäjien kanssa. Se näkyy sekä tieteellisessä että yhteiskunnallisessa viestinnässä sekä käytäntöön ja politiikkaan vaikuttavien suositusten ja palvelujen kehittämisessä.

Vaikuttavuuden arviointi keskittyy käytön määrään, sovelluksiin ja päätöksenteon muutosvoimaan sekä viittauksiin, kuuntelukertoihin ja käytännön hyödyntämiseen liittyviin mittareihin.