tutkimuskapasiteetti

Tutkimuskapasiteetti on järjestelmän tai organisaation kyky toteuttaa korkealaatuista tutkimusta. Se kattaa sekä yksilöiden osaamisen ja koulutuksen että rakenteelliset edellytykset, kuten rahoituksen, infrastruktuurin, tiedonhallinnan ja hallinnon. Tutkimuskapasiteetti ilmenee sekä kansallisella että organisaation tasolla ja kehittyy politiikkojen, koulutuksen sekä kansainvälisen yhteistyön kautta.

Keskeisiä komponentteja ovat ihmiskapasiteetti (tutkijat, väitöskirjatutkijat, tutkimushenkilöstö sekä johtaminen), infrastruktuuri (laboratoriot, laitteet, tietojenkäsittely- ja tietovarastot), rahoitus ja resurssit, tietopohja ja datan hallinta sekä hallinto, tilannekohtaiset säännöt ja strategiakäytännöt. Lisäksi yhteistyöverkostot, korkeakoulut sekä tutkimuslaitokset, julkinen ja yksityinen sektori sekä kansainvälinen yhteistyö sekä avoin tiede ovat olennaisia tekijöitä.

Mittarit ja esiintuomiset mittaavat tutkimuskapasiteettia muun muassa tutkimus- ja kehittämismenot (R&D), tutkijapääoma ja osaamiskeskukset, julkaisut ja viittaukset, tutkimusinfrastruktuurin käyttö, datan saatavuus ja avoimuus sekä kansainvälinen yhteistyö. Näitä mittareita käytetään laatimaan strategioita sekä kohdentamaan resursseja.

Käytännössä tutkimuskapasiteetin vahvistaminen tarkoittaa pitkäjänteisiä investointeja koulutukseen, rekrytointiin, infrastruktuuriin ja hallintorakenteisiin sekä vahvaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Se tukee tieteellistä vaikuttavuutta, innovaatiotoimintaa ja yhteiskunnallisia ratkaisuja sekä parantaa kansallista kilpailukykyä.