kehittämismenot

Kehittämismenot ovat yrityksen kehitystyöhön liittyviä kustannuksia, jotka liittyvät uuden tai parannellun tuotteen, prosessin tai palvelun kehittämiseen. Ne voivat koostua esimerkiksi henkilöstökuluista, ulkopuolisista palveluista, materiaaleista, prototyyppien valmistuksesta, testauksesta, ohjelmistokehityksestä sekä oikeudellisista menoista kuten patentti- ja lisenssimaksut. Kehittämismenot eroavat tutkimusmenoista siinä, että osa kustannuksista voidaan aktivoida ja kirjata aineettomaksi hyödykkeeksi, kun tietyt ehdot täyttyvät.

Kirjaus ja standardit voivat vaihdella tilinpäätöksen laatimisessa. Kansainvälisissä standardeissa (IAS 38) tutkimusmenot kehitysvaiheessa pyritään aktivoimaan, jos kriteerit täyttyvät, jolloin kustannukset kirjataan aineettomaksi omaisuudeksi ja poiston avulla poistetaan ajan myötä. Tutkimusvaiheen kustannukset sen sijaan on velvoitettu tuloslaskelmaan kuluksi sitä mukaan kuin ne syntyvät. Kansainväliset ja suomalaiset laskentastandardi voivat siis poiketa toisistaan, ja yrityksen tulee noudattaa soveltuvaa tilinpäätösnormistoa sekä käytäntöä.

Kehittämismenojen aktivoinnin kriteerit IAS 38:n mukaan ovat tekninen toteuttamiskelpoisuus, aikomus ja todennäköinen käyttö tai myynti, todennäköiset tulevat taloudelliset edut sekä kyky toteuttaa kustannukset luotettavasti. Lisäksi tarvitaan resursseja projektin loppuunsaattamiseksi ja kykyä mitata kustannukset luotettavasti. Jos näitä kriteerejä ei täyty, menoja kirjataan tuloslaskelmaan kuluksi.

Käytännössä kehittämismenot vaikuttavat tulokseen ja taseeseen sekä voivat vaikuttaa investointianalyysiin ja kannattavuusmittareihin. Kirjauksissa tulee huomioida sekä tilinpäätöksen liitetiedot että mahdolliset verotukselliset vaikutukset, jotka voivat vaihdella lainkäyttöalueen mukaan.