tuoteturvallisuusstandardien

Tuoteturvallisuusstandardit ovat standardointijärjestöjen julkaisemia normatiivisia asiakirjoja, jotka määrittelevät tuotteiden turvallisuuden kannalta olennaiset vaatimukset sekä tavat, joilla riskejä hallitaan. Ne voivat olla vapaaehtoisia tai käytännössä velvoittavia sen mukaan, millä alueella ja millaisessa lainsäädännössä tuotetta markkinoidaan. EU:ssa harmonisoidut standardit antavat olettaman noudattamisesta, kun ne on tarkoitukseen liittyvästi yhdistettyja ja virallisesti julkaistuina hyväksytetyt direktiivien vaatimukset täyttäväksi.

Standardit kattavat tuotteen elinkaaren suunnittelusta ja valmistuksesta aina käyttöön, pakkaukseen ja merkintään sekä käyttöohjeisiin asti. Niissä käsitellään usein turvallisuusaiheita kuten mekaaniset, sähköiset, kemialliset tai tulipaloriski ja ohjeistetaan testausmenetelmät sekä riskinarviointi. Esimerkkejä ovat EN 60335-1 kodinkoneiden turvallisuus ja EN 71 leluiden turvallisuus. Keskusvaihtoehto CE-merkinnä on useissa EU-maissa viite siitä, että tuote täyttää harmonisoidut standardit ja sovellettavan lainsäädännön vaatimukset.

Prosessi käytännössä sisältää riskinarvioinnin, teknisen tiedoston (technical file) kokoamisen sekä konformiteetin osoittamisen joko testauksin akkreditoidujen laboratorioiden tai ilmoitettujen elinten kautta. Tuotteet, joille kyse on, saavuttavat CE-merkinnän tai muut hyväksyntämenettelyt riippuen tuotteen luonteesta. EU:n ulkopuolella standardit voivat toimia viitekehyksenä turvallisuuskäytäntöihin.

Suomessa tuoteturvallisuudesta vastaa Tukes, joka valvoo kuluttajatuotteiden turvallisuutta sekä markkinoillepanoa ja käytäntöjä. Kansallinen standardointi tapahtuu muun muassa Suomen Standardointiliiton ja SFS:n kautta, ja suomalaiset valmistajat hyödyntävät usein harmonisoituja standardeja sekä niihin viittaavia ohjeita. Standardien noudattaminen parantaa kuluttajaturvallisuutta, helpottaa kaupankäyntiä eurooppalaisilla markkinoilla ja edistää tuotteiden luottamusta. Haasteina ovat standardien jatkuva päivittäminen, erilaisten toimialojen erityisvaatimukset sekä valtioiden erilaiset soveltamiskäytännöt.