tunturikasveihin

Tunturikasveihin viittaa tundra-alueiden kasvi- ja kasviyhteisöihin, joita esiintyy sekä arktisilla alueilla että vuoristotunturien yläreunissa. Tundra sijaitsee suurimmilta osin pohjoisten leveyspiirien ympärillä sekä korkeilla vuorilla, ja kasvukausi on lyhyt sekä lämpötilat alhaiset. Maaperä on usein märkä tai jäinen, ja permafrost vaikuttaa kasvien juurten kehittymiseen. Näin ollen kasvit ovat yleisesti matalia ja sopeutuneita lyhyeen kasvu- ja valonjaksoon.

Kasvillisuus on usein tiivistä ja kerroksellista. Yleisimmät kasviyhteisöt muodostuvat sammalkasvustosta ja jäkäläpeitteestä sekä patja- ja kellokasveista, varvikosta ja pienistä kukkivista lajeista. Sopeutumisessa korostuvat paksu karvapeite, pienet lehdet sekä tiivis patjakasvu, jotka suojaavat paleltumiselta ja vähentävät haihduntaa. Juuristo on tavallisesti pintamainen, ja syvään juurtuminen on rajoitettua permafrostin vuoksi. Lyhyt kasvu- ja valonmäärä vaikuttavat fotosynteesiin ja kukinnan ajoitukseen.

Yleisimpiä tundra-kasvilajeja ovat Salix herbacea, Dryas octopetala, Saxifraga oppositifolia, Vaccinium vitis-idaea sekä Eriophorum-lajit kuten Eriophorum scheuchzeri. Jäkälät ja sammalet muodostavat suurimman osan maanpeitteestä ja säätelevät kosteutta sekä mikrobiyhteisöjä.

Ekologinen rooli on keskeinen: tundra-kasvit ovat primaarituotannon perusta, tukevat eläinpopulaatioita ja toimivat hiilen varastoina maaperässä. Ilmastonmuutos vaikuttaa alueisiin muun muassa kasvillisuuden koostumuksen muutoksina ja permafrostin sulamisena, mikä voi muuttaa veden- ja ravinteiden saatavuutta sekä kasvillisuuden rakennetta. Näitä alueita seurataan ja suojellaan tutkimus- ja suojelu-toimien kautta.