tunnustuksilla

Tunnustuksilla on kaksi yleistä merkitystä suomen kielessä. Ensinnäkin kyseessä on adessiivin monikkomuoto sanasta tunnustus, joka tarkoittaa sitä, että jokin asia on tapahtunut tai on tehty tunnustusten avulla tai tunnustusten kautta. Tätä käytetään usein lauseissa, joissa tarkoitetaan, että tiedon, todisteen tai vastauksen lähteenä ovat tunnustukset. Toiseksi tunnustuksilla voi viitata konfessionaalisiin kirjoituksiin tai uskonnollisiin tunnustuksiin; tällöin sana viittaa useisiin uskontunnustuksiin tai kirkollisiin tunnustuskirjoihin, joita käsitellään historian, teologian tai kirkon opin yhteydessä.

Etymologia ja tausta: tunnustus on muodostettu verbista tunnustaa, ja siitä on kehittynyt substantiivi tunnustus. Sanan monikon adessiivimuoto on tunnustuksilla, jossa -lla/-llä ilmaisee keinoa tai lähdettä. Kun puhuttaessa viitataan useisiin kappaleisiin uskonnollisia juurius-tekijöitä, käytetään usein tätä samaa muotoa.

Käyttö: kontekstin mukaan tunnustuksilla voi tarkoittaa sekä keinoa tai lähdettä (tunnustusten avulla) että viitettä uskonnollisiin tunnustuksiin tai konfessionaalisiin kirjoituksiin. Linguistisessa tarkkuudessa on syytä erottaa, millainen konteksti on kyseessä: oikeudellisessa tekstissä painopiste voi olla todisteissa, teologisessa tai historiallisessa kirjoituksessa taas sisällössä ja perinteessä.

Esimerkkejä: Tutkimuksessa todisteina käytettiin tunnustuksilla annettuja lausuntoja. Kirkon historiassa viitataan usein niihin konfessionaalisiin kirjoituksiin, jotka muodostavat tunnustuksien kokonaisuuden.