tunnistamisella

Tunnistamisella on suomen kielessä sekä kielellinen että semanttinen ulottuvuus. Kielellisesti se on tunnistamisen instrumentaalinen muoto, muodostettu sanasta tunnistaminen ja -lla-päätteestä. Sillä tarkoitetaan keinoa tai menetelmää, jolla jokin tunnistetaan tai identifioidaan. Esimerkiksi lauseessa "tunnistamisella voidaan varmistaa henkilöllisyys" ilmaistaan, että tunnistaminen tapahtuu tietyn keinon avulla.

Semanttisesti tunnistaminen viittaa siihen, miten kohde havaitaan, erotetaan ja nimetään; se kattaa muistissa olevien kasvojen, esineiden tai sanojen tunnistamisen sekä yksilön tai ilmiön identifioinnin. Tämä käsite kattaa sekä inhimillisen kognition että tekniset sovellukset. Tunnistamisella on keskeinen rooli esimerkiksi psykologiassa, neurotieteissä, turvallisuudessa ja tietotekniikassa.

Käytännön konteksteissa tunnistamista käytetään erityisesti kolmella alueella: kognitiivisessa tutkimuksessa havaintojen ja muistin tunnistaminen; turvallisuudessa ja tietoturvassa käyttäjän identiteetin todentaminen biometrisillä tai muilla keinoilla; sekä tekoälyssä ja tietokennotekniikoissa kuvien, puheen tai objektien tunnistaminen. Esimerkkejä ovat: kasvojen tunnistamisella voidaan myöntää pääsy tiloihin; henkilöllisyyden tunnistamisella varmistetaan, että henkilö on kuka hän väittää olevansa; sekä kuvien tunnistuksella järjestelmät voivat ryhmitellä tai luokitella kuvia automaattisesti.