tulvasuojauksia

Tulvasuojauksia tarkoittaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää tulvien aiheuttamaa vahinkoa sekä turvata ihmiset, infrastruktuuri ja ympäristö. Tulvasuojauksia toteutetaan sekä rakenteellisesti että ei-rakenteellisesti, ja niitä käytetään sekä kaupunki- että maaseutuympäristöissä.

Rakenteelliset tulvasuojaukset ovat fyysisiä esteitä tai hallintajärjestelmiä, jotka pidättävät tai ohjaavat veden virtaamaa. Tällaisia ovat padot ja pengerrykset, tulvaportit ja sulut sekä vesistöjen hallintaan tarkoitetut rakennelmat. Rakenteelliset ratkaisut voivat olla osa laajempaa hule-, sade- ja tulvasuojelun kokonaisuutta, ja ne voivat toimia yhdessä maastopohjan ja vesistöjen hallinnan withan kanssa.

Ei-rakenteelliset tulvasuojaukset keskittyvät ennaltaehkäisyyn ja valmiuteen. Näihin kuuluvat aluerajojen ja rakennusten suunnittelu ja sijoittelu siten, että tulvariski minimoidaan, tulvariskejä koskevat kartoitukset ja pienen riskin alueiden ennakkovaraus sekä varoitus- ja evakuointijärjestelmät. Myös riskien tiedottaminen sekä vakuutus- ja korvausjärjestelmät kuuluvat tähän ryhmään.

Hallistaminen ja standardit: Suomen ja EU:n tasolla tulvariskien hallintaa toteutetaan ohjaavien lainsäädäntöjen ja suunnitelmien kautta. EU:n tulvariskinhallintadirektiivi (2007/60/EC) velvoittaa alueellista ja kansallista tulvariskien kartoitusta ja hallintaa. Suomessa tulvariskien hallintaa koordinoivat ympäristö- ja pelastusviranomaiset sekä yhteistyössä Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Ilmatieteen laitoksen (FMI) sekä paikalliset pelastuslaitokset, tuottaen kartoituksia, malleja ja varoitusjärjestelmiä.

Tulevaisuudessa tulvasuojauksia tarkastellaan yhä enemmän ilmastonmuutoksen vaikutusten huomioimiseksi, ja kustannusten sekä ympäristövaikutusten tasapainottaminen korostuu jatkuvan huollon, päivityksen ja luonnonläheisten ratkaisujen kanssa.