korvausjärjestelmät

Korvausjärjestelmät ovat rakenteita, joiden avulla kustannukset tai vahingot siirretään yksilöiltä, yrityksiltä tai julkiselta sektorilta kollektiivisesti rahoitettuihin mekanismeihin. Niiden tarkoituksena on turvata taloudellinen asema äkillisissä elämäntilanteissa sekä mahdollistaa oikeudenmukainen ja ennakoitava kustannusten jaon. Järjestelmät voivat olla julkisia, yksityisiä tai julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön perustuvia.

Tyypillisiä osa-alueita ovat terveydenhuollon korvaukset, työ- ja ammattitautien sekä liikennevahinkojen korvaukset sekä eräät tulonmenetysten kompensaatiot. Rahoitus voi tulla pakollisista vakuutusmaksuista, veroista tai yksittäisiltä käyttäjiltä perittävistä maksuista. Korvauksen määräytyminen riippuu lainsäädännöstä, sopimuksista ja korvattavien kustannusten laajuudesta; usein on omavastuu- tai maksukattosäädöksiä sekä enimmäiskorvauksia.

Prosessi käsittää hakemisen ja todentamisen, kustannusten vahvistamisen sekä maksu- tai hyvityspäätökset. Tehokas korvausjärjestelmä edellyttää oikea-aikaista tiedonkulkua, kattavaa luottamus- ja valvontamekanismeja sekä ehkäiseviä toimia, kuten väärinkäytösten ehkäisy.

Esimerkkejä Suomesta ovat Kela:n maksamat sairauden- ja terveydenhuollon korvaukset sekä lääkkeiden korvaukset, lakisääteinen työtapaturmien ja ammattitautien vakuutus sekä liikennevakuutus. Julkisen järjestelmän rinnalla toimivat yksityiset ja työpaikkojen vakuutus- ja korvausjärjestelmät, jotka täydentävät julkista turvaa ja voivat vaihdella toimialoittain.