traumaperäisyyden

Traumaperäisyys on käsitteellinen näkökulma, jonka mukaan tietty oireilu tai psykologiset tilat juontuvat aiemmista traumatisoivista kokemuksista, kuten väkivallasta, laiminlyönnistä tai onnettomuuksista. Se korostaa pitkäkestoisia vaikutuksia stressijärjestelmään, kiintymyssuhteisiin ja identiteettiin.

Sitä käytetään kliinisessä arvioinnissa ja hoidossa erityisesti PTSD:n, kompleksisen PTSD:n, dissosiaation ja somaattisten oireiden yhteydessä. Se ei sulje pois biologisia tekijöitä, mutta lisää kontekstin, jossa oireet ilmenevät.

Arvioinnissa kartoitetaan traumataustat, toistuvuudet ja kehitys, elämänhistoria sekä nykykonteksti. Tärkeää on erottaa trauman vaikutukset nykytilasta sekä huomioida kulttuuri- ja yhteiskunnalliset tekijät.

Traumaperäisyys ohjaa hoitoa trauma-informoidun ja traumavetoisen terapian periaatteiden mukaan. Käytännöt kuten trauma-focused CBT, EMDR sekä kehon tuntemuksiin ja autonomisen säätelyn kehittämiseen suuntautuvat menetelmät voivat tukea stabiloitumisesta toipumiseen.

Käyttöön liittyy varotoimia: vältetään liiallista patologisointia, re-traumatisointia ja ohjausvirheitä. Tarvitaan moniammatillista lähestymistapaa sekä potilaan omaa tahtoa ja turvallisuudentunteen priorisointia hoitoprosessissa.

Historiallisesti ajatus trauman vaikutuksista psyykkiseen hyvinvointiin sai laajempaa tukea 20. vuosisadan psykologian ja psykiatrian kehityksen myötä, ja siitä on muodostunut keskeinen osa nykyaikaista traumatyötä. Näkökulmia ja terminologiaa esitellään usein PTSD:n, dissosiaation ja traumainformaation yhteydessä.