totalitarismissa

Totalitarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valta on tiukasti keskitetty yhden johtajan tai yhden puolueen ympärille ja jossa poliittinen monimuotoisuus sekä oikeusvaltioperiaatteet syrjäytetään. Tavoitteena on valtion täydellinen kontrolli sekä koko yhteiskunnan että yksilön elämän kannalta. Keskeisiä piirteitä ovat ideologian monistaminen julkiseen elämään, yksipuoluejärjestelmä ja kulttijohtajuuden rakentaminen; laajamittainen propagandakoneisto; turvallisuuspalveluiden ja väkivallan systemaattinen käyttö vastustajien tukahuttamiseen; sekä oikeus- ja talouslaitoksen alistaminen valtion tarkoituksiin. Yksilönvapaudet, sanan- ja kokoontumisvapaus sekä riippumaton oikeuslaitos heikkenevät tai poistuvat. Valtion rooli taloudessa ja kulttuurissa on laajentunut: julkiset laitokset, kontrolli yrityksistä ja pyrkimys yhtenäistää yhteiskunta ideologian mukaan.

Teoreettinen kehys: termi “totalitarismi” on syntynyt 20. vuosisadan tutkijoiden piirissä. Carl Friedrich ja Zbigniew Brzezinski kehittivät analyysin totalitaristisista järjestelmistä, ja Hannah Arendt käsitteli näiden valtioiden luonnetta teoksessaan The Origins of Totalitarianism. Yhteisiä esimerkkejä historiallisessa keskustelussa ovat Stalinin Neuvostoliitto, Natsi-Saksa sekä Kiina Kulttuurivallankumouksen aikana. Niitä käytetään usein tyypillisinä muotoina, joihin viitataan, kun puhutaan totalitarismin piirteistä.

Keskustelu totalitarismin käsitteestä on kuitenkin monisyinen. Monia tutkijoita varoittaa, ettei käsite aina tavoita kaikkia olosuhteita tai historiallisia konteksteja, ja sitä käytetään silloin tällöin varauksin.