torjuntamenetelmistä

Torjuntamenetelmät ovat toimenpiteitä, joilla pyritään estämään, vähentämään tai poistamaan ei-toivottuja ilmiöitä kuten tuholaisia, tauteja, rikkaruohoja tai muita haittoja sekä terveydelle että ympäristölle. Niitä sovelletaan monilla aloilla, kuten maataloudessa, elintarvikehuollossa, julkisessa terveydenhuollossa sekä rakennus- ja luonnonvarasektorilla. Tavoitteena on suojata tuotantoa, ihmisten terveyttä ja ympäristöä samalla kun pyritään taloudellisesti kestävään toimintaan. Torjuntamenetelmät suunnataan usein osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, kuten IPM-lähestymistapaan (Integrated Pest Management), jossa yhdistetään useita keinoja optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi.

Keskeisiä torjuntamenetelmiä ovat ennaltaehkäisevät toimet sekä varhaisen seurannan menetelmät; fyysiset ja tekniset keinot (esim. esteet, verkot, rakennusratkaisut, lämpötilan hallinta); kulttuuriset toimet (viljelykierron optimointi, puhdistus ja sanitaatio, ajoitus); biologiset keinot (luontaiset viholliset, biopohjaiset torjunta-aineet); kemialliset keinot (torjunta-aineet ja desinfektioaineet); sekä säädös- ja valvontatoimet (karanteeni, seuranta, riskinarviointi ja raportointi).

Valinta ja käyttö perustuvat sekä tehoon että kustannuksiin sekä ympäristö- ja terveysriskien minimointiin. IPM:n periaatteina on minimoida haitalliset sivuvaikutukset, kiertää resistenssien kehittymistä ja noudattaa säädöksiä sekä tuottajan että kuluttajan etuja. Toimintatapa vaihtelee alueittain ja kontekstin mukaan, ja sitä päivitetään uusien tutkimustulosten ja teknologian kehityksen mukaan.