toimintolaskentaa

Toimintolaskenta (toiminta-perusteinen kustannuslaskenta, ABC) on johdon laskentaan tarkoitettu kustannuslaskentamenetelmä, jonka tavoitteena on kohdistaa yleiskustannukset tuotteisiin ja palveluihin niiden aiheuttamien toimintojen perusteella. Menetelmä tunnistaa tuotantoprosessin toiminnot, muodostaa niistä kustannuspoolit ja jakaa resurssikustannukset näille poolille ennen kuin ne ohjataan tuotteisiin kustannusajureiden avulla. Näin kustannukset seuraavat paremmin todellista tuotantoprosessia kuin perinteisissä, tilavuuteen tai suoritettujen yksiköiden määrään perustuvissa järjestelmissä.

Käsitteet: Toiminnot ovat aktiivisia tehtäviä, jotka tarvitsevat resursseja (esim. valmistusvaiheet, asennus, laadunvarmistus, logistiikka). Kustannuspoolit ovat ryhmiä, joiden sisällä resurssikustannukset kohdistetaan tiettyihin toiminnoihin. Kustannusajuri mittaa, kuinka paljon kukin tuote tai asiakas käyttää kutakin toimintoa.

Toteutus: 1) tunnistetaan ja luokitellaan toiminnot; 2) kohdistetaan resurssikustannukset kustannuspooliin; 3) valitaan kustannusajurit kullekin poolille; 4) lasketaan ja verrataan tuotteiden ja palvelujen kustannukset sekä päivitetään malli säännöllisesti.

Hyödyt: tarkempi kustannusten kohdistus, parempi ymmärrys tuotemixin kannattavuudesta, paljastaa toimintahäiriöitä ja arvottomia prosesseja sekä tukee hinnoittelua ja päätöksentekoa.

Rajoitteet: dataintensiivisyys, suurimmat investoinnit sekä jatkuva ylläpito; ABC ei välttämättä ole hyödyllinen kaikissa toimialoissa tai pienissä yrityksissä.

Historia: ABC kehitettiin 1980-luvulla Robin Cooperin ja Robert S. Kaplanin työn tuloksena, ja siitä on tullut laajalti käytetty kustannuslaskentamenetelmä teollisuudessa ja palveluissa.