toimintakyvytarpeet

Toimintakyvytarpeet tarkoittavat niitä tarpeita, jotka syntyvät, kun henkilön toimintakyky heikkenee terveyden tilan, vamman, iän tai sairauksien vuoksi. Ne kuvaavat, millaista apua, laitteita tai palveluita ihminen tarvitsee selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoistaan sekä päästäkseen mukaan työelämään, koulutukseen ja yhteiskunnalliseen elämään. Toimintakyvyn ongelmat voivat olla fyysisiä, kognitiivisia, aisti- tai psyykkisiä.

Tarpeiden arviointi ja suunnittelu tapahtuvat usein terveys- ja sosiaalipalveluissa. Käytetään usein ICF-mallia, jossa tarkastellaan sekä suoriutumista toimista että elinympäristöä sekä henkilön omia voimavaroja. Arvioinnin perusteella päätetään tukimuodoista, kuten henkilökohtaisesta avusta, kotihoidosta, kuntoutuksesta, apuvälineistä, asumisen räätälöinnistä sekä kuljetus- ja esteettömyysjärjestelyistä. Rahoitus voi tulla kunnalliselta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmältä.

Yleisimpiä tukimuotoja ovat henkilökohtainen apu, päivätoiminta, tukiasuminen sekä erilainen kuntoutus. Apuvälineet kuten kuulon- ja näköaistin apuvälineet sekä kommunikaatiota tukevat laitteet voivat helpottaa arkea. Lisäksi voidaan toteuttaa kotiin tehtäviä muutoksia, esteiden poistamista sekä digitaalisia ratkaisuja arjen tukemiseksi. Liikkuvuutta tai kognitiivista toimintaa tukevat ohjelmat voivat parantaa itsenäisyyttä ja osallisuutta.

Suomessa kunnallinen sosiaali- ja terveydenhuolto vastaa suurimmasta osasta toimintakyvyn tukemista. Toimintakyvyn tukeminen painottaa asiakkaan omien vahvuuksien vahvistamista, arjen sujumista ja osallisuutta. Päätökset tehdään yksilöllisen tarpeen perusteella, ja asiakkaalla on mahdollisuus hakea muutosta tai lisätukea, jos päätös ei vastaa hänen tarvettaan.

Lisätietoja saa kaupungin tai kunnan palveluista sekä terveydenhuollon ja vammaispalvelujen oppaista. Kansainvälisesti toimintakyvyn tarvetta tarkastellaan usein WHO:n ICF-mallin kautta.