todistelukeskeisyys

Todistelukeskeisyys tarkoittaa asennetta tai käytäntöä, jossa väitteiden, politiikan tai toimintatapojen perusteluna pidetään ensisijaisesti systemaattisesti kerättyä ja arvioitua näyttöä. Keskeistä on, että päätökset sekä väitteet pyritään tukemaan avoimella, todennettavalla aineistolla ja että epävarmuutta käsitellään ja kommunikoidaan.

Periaatteisiin kuuluu: aineiston luotettavuuden ja päätösten perustelluus, läpinäkyvyys tutkimusmenetelmien ja datan suhteen, sietokyky epävarmuudelle sekä pyrkimys replikointiin ja kriittiseen arviointiin. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa systemaattisia kirjallisuuskatsauksia, metaanalyyseja, satunnaistettuja kontrollitestejä sekä avoimesti julkaistuja protokollia ja dataa.

Sovelluskohteita ovat terveydenhuolto ja kliininen päätöksenteko, julkinen politiikka ja sosiaaliset interventiot, koulutus sekä journalismi ja viestintä. Todistelukeskeisyyden tavoitteena on tehdä päätöksenteosta toistettavaa ja julkisesti arvioitavissa olevaa sekä parantaa vaikuttavuuden ja oikeudenmukaisuuden läpinäkyvyyttä.

Kritiikki ja rajoitteet huomioivat, että todisteiden laatu vaihtelee ja konteksti voi olla ratkaiseva. Pelkkä määrällinen mittaaminen ei välttämättä tavoita käytännön merkitystä, ja arvojen sekä etiikan rooli sekä käytännön resurssit on huomioitava. Todistelukeskeisyys ei korvaa inhimillisiä arvoja, mutta pyrkii yhdistämään ne mahdollisimman luotettavan näytön avulla.