timantit

Timantit ovat hiilen kristalleja, joiden kiderakenne muodostaa vahvan ja kolmiulotteisen latticein. Ne ovat luonnon kovimpia materiaaleja; kovuus mitataan Mohs-asteikolla 10. Timanteilla on korkea läpinäkyvyys sekä poikkeuksellinen kiilto, johtuen korkean refraktiokertoimen (noin 2,4) ja dispersion arvosta (noin 0,044). Nämä ominaisuudet tekevät timanteista sekä koru- että teollisuuskäyttöön ihanteellisia.

Timantit muodostuvat syvällä Maan vaipassa, noin 140–190 kilometrin syvyydessä, suurissa lämpötiloissa ja paineissa. Kun kimberliittiset magmakivet kuljettavat aineen kohti pintaa, varhaisia timanttipitoisia esiintymiä syntyy sekä ensisijaisiin kimberliittikeiloihin että toissijaisiin kuljetusreitteihin.

Luontaisia timantteja esiintyy monissa maanosissa, ja suurimmat tuotantopaikat ovat Botswana, Venäjä, Kanada ja Australia. Timantteja esiintyy sekä ensisijaisissa kimberliittikeiloissa että toissijaisissa sedimenttikerroksissa.

Laatu arvioidaan yleisesti neljällä tekijällä, tunnetuilla nimillä 4 C: karaatti, leikkaus, väri ja puhtaus. Karaatti on timantin massa (1 karaatti = 0,20 g). Leikkaus kuvaa timantin muotoa ja hiomista, väri-asteikot voivat ulottua värittömästä (D) läpi värien (Z) ja puhtaus kertoo sisältävien epäpuhtauksien määrän (esim. IF, VVS, VS, SI, I).

Syntetit timantit tuotetaan nykyään pääasiassa kahdella menetelmällä: HPHT:llä (korkea paine – korkea lämpötila) sekä CVD:llä (kemiallinen höyrystyminen). Ne ovat kemiallisesti timantteja, mutta jäljitettävyys sekä hajoamis- ja väriprofiilit voivat poiketa luonnon timanteista. Syntetiaatteet käytetään sekä teollisuudessa että koruissa.

Käyttö ja historia: Timantteja on käytetty koristetuotteina jo useita vuosisatoja. Nykyään niitä louhitaan maailmanlaajuisesti, ja niiden kysyntä sekä eettiset kysymykset, kuten Kimberley-prosessi ja lab-grown timanttien läpinäkyvyys, vaikuttavat markkinoihin.