tililuokitukseen

Tililuokitukseen tarkoitetaan tilien systemaattista jakamista tiliryhmiin siten, että kirjanpidon tapahtumat voidaan tallentaa ja raportoida yhdenmukaisesti. Tililuokitus muodostaa osan tilikartasta eli tililuettelosta, jossa tilit nimetään ja niille annetaan koodit.

Tililuokituksen keskeiset ryhmät ovat yleisesti varat (omaisuus), velat (vastuut), oman pääoman erät sekä tulot ja menot (tuotot ja kulut). Näiden pääryhmien lisäksi tililuokitusta voidaan tarkentaa alaryhmien avulla, mikä mahdollistaa yksittäisten tilien tarkemman luokittelun ja paremman erittelyn sekä tulojen että menojen sekä varojen ja velkojen hallinnassa. Tilien koodaus ja nimet ovat osa tilikarttaa, joka toimii kirjanpidon perusteena ja raportoinnin perustana.

Tililuokitusta sovelletaan sekä sisäisessä että ulkoisessa raportoinnissa. Se mahdollistaa tilikauden tapahtumien oikean kohdistamisen ja vertailun aikojen välillä sekä helpottaa budjetoinnin, kustannuslaskennan ja johdon raportoinnin toteuttamista. Tililuokituksen noudattaminen edesauttaa tilinpäätöksen ja tilinpäätössanomien laatimista sekä varmistaa, että kirjanpidolliset tiedot ovat johdonmukaisia ja vertailukelpoisia.

Usein tililuokitus taustalla määräytyvät tai ohjautuvat sovellettavista kirjanpitosäännöistä ja -ohjeistuksista sekä organisaation omista kirjanpitopolitiikoista. Eri maissa ja toimialoilla tililuokituksen tarkka rakenne ja tilikoodaus voivat poiketa, mutta perusperiaate eli systemaattinen tilien luokittelu taloudellisen raportoinnin tueksi pysyy samana. Tililuokituksen tarkoituksena on parantaa taloudellisen datan käytettävyyttä ja analysoitavuutta.