tilannekohtaisuus

Tilannekohtaisuus tarkoittaa toimintaa, päätöksentekoa tai tulkintaa, joka perustuu kunkin tilanteen erityispiirteisiin eikä seuraa mekanistisesti yleisiä sääntöjä. Käsite korostaa kontekstin merkitystä: samankin ilmiön ymmärtäminen voi vaatia erilaisia ratkaisuja riippuen esimerkiksi osapuolista, aikaisemmista tapahtumista, tavoitteista ja ympäristötekijöistä.

Etymologisesti sana muodostuu tilanne-sävytteestä ja -kohtaisuudesta, mikä viittaa siihen, että jokin ratkaisu liittyy nimenomaan tilanteeseen. Tilannekohtaisuutta käytetään eri aloilla. Esimerkiksi etiikassa tilannekohtainen etiikka korostaa, että moraaliset päätökset voivat riippua tilanteen yksityiskohdista eikä universaaleja sääntöjä voi voi aina pitää pätevinä. Hallinnossa ja johtamisessa tilannekohtaisuutta voidaan pitää joustavana lähestymistapana, jossa toimintatavat mukautetaan resursseihin, riskeihin ja tavoitteisiin. Viestinnässä ja journalismissa kontekstin huomioon ottaminen auttaa välttämään liiallisia yleistyksiä ja tunnistamaan tekijät, jotka vaikuttavat tietojen tulkintaan. Kriisinhallinnassa tilannekohtaisuus voi tarkoittaa priorisointia ja päätösten nopeaa muokkaamista muuttuvien olosuhteiden mukaan.

Kritiikit huomauttavat, että liiallinen tilannekohtaisuus voi johtaa epäyhtenäisiin päätöksiin ja jopa relativismiin, jossa periaatteista irrotetut ratkaisut ovat mielivaltaisia. Toisaalta oikea-aikainen kontekstin huomio voi parantaa oikeudenmukaisuutta ja tehokkuutta. Yhteydessä käsitteisiin kuten kontekstualismi ja tilannekohtainen etiikka voidaan nähdä, miten ongelmanratkaisussa painopiste siirtyy yleisistä ohjeista tilanteen erityispiirteisiin.