tilaharjoittelu

Tilaharjoittelu on suomalainen termi, joka koostuu sanoista tila ja harjoittelu. Se tarkoittaa harjoittelua, jossa keskeistä on osaamisen soveltaminen erilaisiin tilanteisiin, paikkoihin tai ympäristöihin. Tilaharjoittelussa painotetaan kontekstin monipuolistamista: harjoitukset muuttavat fyysistä tilaa, välimatkoja, ajoympäristöä tai tehtävän kaupantekoa siten, että oppija oppii toimimaan joustavasti erilaisissa olosuhteissa.

Etymologisesti tila viittaa sekä paikkaan että tilanteeseen, ja harjoittelu tarkoittaa systemaattista oppimista. Tämän vuoksi tilaharjoittelu voi ilmetä sekä liikunnallisissa että kognitiivisissa ja ammatillisissa yhteyksissä. Suomessa termiä käytetään erityisesti liikunta-, koulutus- ja kuntoutussektorilla, mutta sen käsitteellinen idea esiintyy myös monissa transferiin ja kontekstuaalisen oppimisen viitekehyksissä.

Käyttökohteet vaihtelevat: urheilussa tilaharjoittelua voidaan toteuttaa muuttamalla tilaa pelissä, harjoittelemalla eri etäisyyksillä tai simuloimalla tilanteita, joissa päätöksenteko ja reagointikyky ovat kriittisiä. Kuntoutuksessa ja työelämän koulutuksessa se tarkoittaa tehtävien harjoittelua eri ympäristöissä, jotta opittu osaaminen siirtyisi toimintaan todellisissa tilanteissa. Kognitiivisissa tehtävissä tilaharjoittelu voi tarkoittaa vaihtelevia konteksteja, joissa tulisi soveltaa tietoa paikkasidonnaisesti.

Tilaharjoittelun perusta on transferin ja kontekstuaalisen oppimisen ideassa: oppimisen siirtäminen on helpompaa, kun harjoittelu peilaa todellisia olosuhteita. Tutkimus aiheesta antaa tukea monipuolisen, kontekstin huomioivan harjoittelun hyödyille, vaikka käytännön sovellukset vaihtelevat aloittain.