tiivistyäverbien

Tiivistyäverbien on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan suomen kielen verbejä, joiden perusmerkitys liittyy tiivistymiseen, densifikaatioon tai oleellisen korostamiseen. Termi ei ole vakiintunut kieliopillinen luokka, mutta sitä käytetään kuvaamaan kielellisiä prosesseja, joissa ajatus, teksti tai aine tiivistyy tai kiteytyy.

Sovelluksessaan tiivistyäverbejä käytetään usein sekä kuvaannollisesti että todellisesti. Niillä voidaan merkitä tekstin, puheen tai ajattelun tiivistymistä (esimerkiksi määrän tai sisällön supistumista) sekä ilmaisun fokusoitumista. Niiden käyttö on yleisempää kirjallisessa ja akateemisessa kielessä, mutta myös retorisessa kontekstissa tavataan metaforisia ilmaisuita.

Syntaktisesti tiivistyäverbit seuraavat suomalaisen verbiajattelun yleisiä säännöllisyyksiä: ne voivat olla sekä intransitiivisia että transitiivisia tai toimia osana lausekantaa itsenäisesti. Esimerkkejä intransitiivisista ilmaisuista ovat tiivistyä ja kiteytyä: “Keskustelun pääkohdat tiivistyivät yhteenvedoksi.” Myös transitiiviset vastaavuudet kuten tiivistää esiintyvät, kun toiseen objektiin kohdistetaan tiivistämisprosessi: “Teksti tiivistää olennaisen.”

Käytännön näkökulmasta tiivistyäverbejä käytetään korostamaan prosesseja, joissa jokin asia muuttuu tiiviimmäksi tai tiiviiii (metaforisesti) sisällöltään. Vastineita ovat tiivistäminen, kiteytyminen ja yhteenveto, joilla on läheinen, mutta ei identtinen merkitys. Tiivistyäverbejä voidaan tarkastella fiktiivisina tai teoreettisina kategorioina kielitieteessä, joissa ne kuvaavat tiivistymisprosessin ilmaisemista kielellä.