tietokonekortteja

Tietokonekortteja ovat laitteita, jotka mahdollistavat tietokoneen ja muiden sähköisten järjestelmien välisen tiedonsiirron. Ne sijoitetaan yleensä tietokoneen emolevylle pelkästään kotta (PCI, PCI‑Express), ja toimivat liitäntänä kaapeleista, langattomilla tiedonsiirtomekanismeilla tai yhteystulosta (esim. Ethernet). Kortin tarkoitus on pakkauksiin ja vastaanottamaan tietopakettien formaatin, joita tietoliikenteen protokollat määrittelevät.

Syntymä tietokonekorttien kentässä juontaa juurensa 1970-luvun muuntamissivuilla, jolloin ensimmäiset Ethernet‑paketit opettivat alunperin magneettikortteja. Tänään yleisin Ethernet‑kortti käyttää 1 Gbps‑ tai 10 Gbps nopeuksia ja tukee IEEE‑standardeja, kuten 802.3. Langattomia laitteita kutsutaan usein Wi‑Fi‑- tai WLAN‑kortteiksi; niiden on toimitettava sovittava IEEE‑802.11‑standardien mukaisesti. Tätä laitevalmistusta hallinnoivat sekä vanhat toimijoet, kuten Intel ja Broadcom, että pienemmät mikromyymäläkehittäjät.

Tekninen taso kartoittaa riippumatta tietyn tyypin, että kortti pystyy suojattamaan tiedonsiirtoa virheenkorjauksella (CRC) ja konfiguroimaan virtausvalvonta (TCP‑/IP‑stack) varmistamaan viive- ja kaistanleveysohjelmien minimoimisen. Kaikki nykyaikaiset toiminta- ja automaation järjestelmät käyttävät jotain tietokonekorttia, sillä ne tarjoavat standardisoidun ja laajalti tuetun kytkennän sekä verkkoverkkolinjien tarvitsemat ajoitus- ja synchronointiresurssit.