tietokantataulukoiden

Tietokantataulukot ovat relaatiotietokantojen perusyksiköitä. Ne tallentavat tietoa riveinä, jotka jakautuvat sarakkeisiin. Jokaisella rivillä on arvoja per sarake, ja taulukon sarakkeet määrittelevät tiedon ominaisuudet sekä niiden tietotyypit. Taulukon rakenne määritellään skeemassa, johon kuuluvat sarakkeiden nimet, tietotyypit sekä rajoitteet kuten NOT NULL tai UNIQUE.

Taulukon avaimet ohjaavat tiedon identifiointia ja viittaussuhteita. Pääavain (primary key) on rivin yksiselitteinen tunniste. Vierasavain (foreign key) yhdistää taulukon toiseen taulukkoon viittaamalla toisen taulukon avaimen arvoon, mikä säilyttää viite-eheyden (referential integrity). Rajoitteista voi olla lisäksi UNIQUE, CHECK ja NOT NULL.

Suunnittelussa käytetään normalisointia, jonka tavoitteena on minimoida tietojen toisto. Yleisimmät muodot ovat 1NF, 2NF ja 3NF. Relaatiot voivat olla yksi-yhteen tai yksi-moneen; monimutkaisemmissa tapauksissa käytetään liitetaulukkoa, joka yhdistää kaksi taulukkoa useampien arvojen kautta. Taulukot voidaan lisäksi indeksoida hakujen nopeuttamiseksi.

Käyttö ja ylläpito tapahtuvat usein DDL- ja DML-komentojen kautta. Taulukkoja luodaan CREATE TABLE -komennolla, ja niihin lisätään, päivitetään tai poistetaan tietoja INSERT, UPDATE ja DELETE -komennoilla sekä kyselyillä SELECT. Tietokantojen oikea rakenne korostaa eheyttä ja suorituskykyä; arvioinnissa huomioidaan lisäksi transaktioiden ACID-ominaisuudet (atomisuus, johdonmukaisuus, eristäminen, kestävyys) sekä oikeat indeksointiratkaisut.