tietojenkäsittelypinoissa

Tietojenkäsittelypinoissa, tai lyhyemmin pinoissa, on perustavanlaatuinen tietorakenne tietojenkäsittelytieteessä. Se on abstrakti datatyyppi, joka noudattaa erityistä toimintaperiaatetta, LIFO (Last-In, First-Out), eli viimeksi sisään mennyt on ensimmäisenä ulos. Tämä tarkoittaa, että viimeksi lisätty elementti on aina ensimmäinen, joka poistetaan pinosta.

Pinoissa on tyypillisesti kaksi pääoperaatiota: push ja pop. Push-operaatiolla lisätään elementti pinon päälle, ja pop-operaatiolla poistetaan ja palautetaan pinon päällimmäinen elementti. Lisäksi usein tarjotaan operaatiot peek (tai top), joka palauttaa päällimmäisen elementin poistamatta sitä, ja isEmpty, joka tarkistaa, onko pino tyhjä.

Pinoja voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla, yleisimmin käyttämällä taulukoita tai linkitettyjä listoja. Toteutustavasta riippumatta operaatioiden tehokkuus on yleensä O(1), mikä tarkoittaa, että niiden suorituskyky ei riipu pinon koosta.

Tietojenkäsittelyssä pinoja käytetään monissa sovelluksissa. Ne ovat välttämättömiä esimerkiksi ohjelmien suorituksen hallinnassa, kuten funktionkutsun hallinnassa ja paluuosoitteiden tallentamisessa (kutsupino). Niitä käytetään myös lausekkeiden arvioinnissa (esim. postfiksiesityksen muuntaminen), kumoamis-toimintojen toteutuksessa ja algoritmeissa, kuten syvyyshaku (DFS). Pinnan LIFO-luonne tekee siitä erittäin käyttökelpoisen rakenteen tilallisten ongelmien ratkaisemiseen.