tiedostonimikkeen

Tiedostonimikkeen käsite viittaa tiedoston nimeen, jolla tiedosto identifioidaan ja jonka avulla sekä käyttäjät että järjestelmät voivat viitata kyseiseen tiedostoon. Tiedostonimike koostuu yleensä nimestä ja tiedostopäätteestä eli laajennuksesta, esimerkiksi raportti2024.pdf tai kuva.png. Tiedostonimikkeen tarkoituksena on olla kuvaava ja mahdollisimman yksiselitteinen.

Käyttöjärjestelmät asettavat rajoituksia tiedostonimikkeelle. Windows-käyttöjärjestelmä kieltää useita merkkejä ja rajoittaa polun pituutta sekä estää käytön joillekin varatuille nimille kuten CON tai NUL. Unix-tyyppisillä järjestelmillä nimien kirjainkokoa voidaan pitää case-sensitive, eli isot ja pienet kirjaimet voivat muodostaa erillisiä tiedostoja. Tiedostopäätteet (laajennukset) auttavat määrittelemään tiedoston tyypin, mutta eivät takaa sisällön kuvausta.

Suositellut käytännöt ovat: valita kuvaavia nimiä ja välttää sekaannusta; käyttää pienaakkosia sekä ala-merkkejä tai yhdysviivoja; pitää nimet lyhyinä ja yksiselitteisin; noudattaa organisaation nimeämiskäytäntöjä ja versionhallintaa.

Tiedostonimikkeen hallinta on osa tiedostojen hallintaa, metadatan ylläpitoa ja varmuuskopiointia. Nimeämiskäytännöt helpottavat tiedostojen etsimistä, järjestelemistä ja parantavat yhteensopivuutta ohjelmistojen välillä.