tiedonpakkausmenetelmiä

Tiedonpakkausmenetelmät ovat algoritmeja ja tekniikoita, joita käytetään vähentämään digitaalisen tiedon määrää tallennusta tai tiedonsiirtoa varten. Tavoitteena on esittää tieto pienemmässä bittimäärässä säilyttäen samalla alkuperäinen tieto tai sen riittävän tarkka kopio. Tiedonpakkausmenetelmät voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: häviöttömät ja häviölliset.

Häviöttömät pakkausmenetelmät mahdollistavat alkuperäisen tiedon täydellisen rekonstruoinnin pakatusta datasta. Ne toimivat etsimällä datasta toistuvia kuvioita ja korvaamalla ne lyhyemmillä esityksillä. Esimerkkejä häviöttömistä menetelmistä ovat Lempel-Ziv-algoritmit (kuten LZ77 ja LZ78), Huffman-koodaus ja LZW. Näitä käytetään tyypillisesti silloin, kun datan tarkkuus on kriittistä, kuten tekstidokumenttien, ohjelmakoodin tai arkistointitiedostojen (esim. ZIP, RAR) pakkauksessa.

Häviölliset pakkausmenetelmät puolestaan poistavat datasta informaatiota, jota ihmisen havaintokyky ei helposti tunnista tai pidä merkityksellisenä. Tämä mahdollistaa huomattavasti suuremman pakkaussuhteen kuin häviöttömät menetelmät, mutta alkuperäistä dataa ei voida täysin palauttaa. Häviöllisiä menetelmiä käytetään yleisesti multimediasisällön, kuten kuvien (esim. JPEG), äänen (esim. MP3, AAC) ja videon (esim. MPEG, H.264) pakkauksessa, joissa pieni määrä informaation menetystä on usein hyväksyttävää laadun lievän heikkenemisen kustannuksella. Pakkausmenetelmän valinta riippuu siis sovelluksesta ja siitä, miten tärkeää alkuperäisen datan täydellinen säilyminen on.