tiedonhankintamenetelmä

Tiedonhankintamenetelmä tarkoittaa suunnitelmallista ja järjestelmällistä tapaa kerätä sekä hankkia tietoa tutkimuksessa tai kehitysprojektissa. Sen tarkoituksena on tuottaa luotettavaa, relevanttia ja ajantasaista tietoa tutkimuskysymysten vastaamiseen. Tiedonhankintamenetelmät voivat koskea sekä ensisijaisen että toissijaisen tiedon hankkimista.

Ensisijaiset menetelmät tarkoittavat uuden, tutkimustilanteessa kerätyn tiedon hankkimista. Yleisiä keinoja ovat haastattelut, kyselyt, havainnointi, kokeet ja fokusryhmät. Näiden avulla aineisto voi olla laadullista tai määrällistä. Toissijaiset menetelmät puolestaan perustuvat jo olemassa olevaan aineistoon, kuten tieteellisiin artikkeleihin, tilastoihin, rekisteritietoihin ja aiempiin tutkimuksiin. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on esimerkki toissijaisesta tiedonhankinnasta.

Laadulliset ja määrälliset menetelmät sekä näiden yhdistelmät tarjoavat erilaisia näkökulmia. Laadulliset menetelmät painottavat syitä, merkityksiä ja kontekstia, kun taas määrälliset mittaavat ilmiöitä ja tutkivat tilastollisia yhteyksiä. Keskeisiä huomioita ovat otanta, validiteetti ja reliabiliteetti sekä eettiset näkökohdat, tietosuoja, luvat ja anonymisointi.

Tiedonhankintamenetelmän valinta perustuu tutkimuskysymykseen, kohdejoukkoon, käytettävissä oleviin resursseihin sekä aineiston saatavuuteen. Usein käytetään useiden menetelmien yhdistelmää eli triangulaatiota laadun ja kattavuuden lisäämiseksi. Esimerkkejä sovelluksista ovat markkinatutkimukset, asiakaspalautteen kerääminen sekä akateeminen tutkimus.