teräslaadut

Teräslaadut ovat teräksen luokituksia, joita käytetään kuvaamaan sen kemiallista koostumusta sekä käyttötarkoitusta. Luokitukset pohjautuvat kansainvälisiin standardeihin, kuten EN/ISO sekä AISI/SAE- tai ASTM-standardeihin. Teräslaadun valinta vaikuttaa lujuuteen, kovuuteen, hitsattavuuteen, kestävyyteen ja koneistusominaisuuksiin, sekä siihen, miten materiaali käyttäytyy eri lämpötiloissa ja ympäristöissä.

Pääryhmät voidaan jakaa keskeisesti hiiliteräksiin, seosteisiin eli seos-teräksiin, ruostumattomiin teräksiin sekä työkaluteräksiin. Hiiliteräkset sisältävät pääsääntöisesti hiiltä ilman suuria määriä muita seosaineita; niiden lujuutta hallitaan sekä hiilen määrällä että lämpökäsittelyllä. Niitä jaotellaan matalahiilisiin, keski- ja korkeahiilisiin, joilla on erilaiset käyttötarkoitukset ja koneistusominaisuudet.

Ruostumattomat teräkset sisältävät pysyvästi kromia, mikä parantaa korroosionkestävyyttä. Yleisimmät ryhmät ovat austeniittiset, ferriittiset, martensiittiset sekä duplex-teräkset. Esimerkkejä ovat EN 1.4301 (AISI 304) ja EN 1.4401 (AISI 316). Näillä teräksillä on yleisesti hyvä korroosionkestävyys ja monipuolinen käyttökohteiden kirjo.

Seosteiset eli alusta asti ominaisuuksia parantavat teräkset sisältävät lisäaineita kuten kromia, nikkeliä, molybdeeniä ja vanadiumia, jotka parantavat lujuutta, kulutuskestoa tai lämpötilankestoa. Työkalu- ja erikoisteräkset on suunniteltu erityisesti kovuuden ja kulutuskestävyyden vaatimuksiin, kuten leikkaus- ja muottityökaluihin.

Valinta perustuu käyttökohteeseen: rakennus- ja konepajateollisuudessa korostuu lujuus ja hitsattavuus, auto- ja koneteollisuudessa lämmönkestävyys ja kulutuskestävyys sekä ruokateollisuudessa korroosionkestävyys. Teräslaadut voivat poiketa toisistaan standardien ja valmistajien nimitysten mukaan, mikä korostaa käytännön specien tarkkaa tarkastelua.