terpeenejä

Terpeenejä (terpenes) ovat suurta ryhmää luonnonorgaanisia yhdisteitä, jotka rakentuvat isopreeniyksiköistä. Ne esiintyvät laajasti kasveissa sekä joissakin eläinlajeissa ja ovat usein haihtuvia, lipofiilieja aineita, jotka antavat kasveille tuoksua ja makua sekä toimivat viestinnän ja puolustuksen välineinä. Terpeenit muodostavat olennaisen osan kasvien eteerisistä öljyistä.

Terpeenit jaetaan pääasiassa monoterpeeneihin (kaksi isopreeniyksikköä, noin C10), seskueskeneihin (C15) sekä edelleen diterpeeneihin (C20) ja sitä suurempiin ryhmiin. Tunnettuja esimerkkejä ovat monoterpeeneistä limoneeni, pinene, myrcene sekä linalool. Sesquiterpeeneistä mainittakoon farneseeni, valencene ja nerolidoli. Terpeenejä voi esiintyä sekä hiilivetyinä että hapettuneina johdoksina (terpenoideina), ja rakenteet voivat kiertyä monimutkaisiksi.

Biosynteesi: Terpeenit syntetisoidaan isopentenyykkipalikoista IPP:stä ja DMAPP:stä. Kasveissa on kaksi pääpolkua: mevalonaattipolku (MVA) soluliman ulkopuolella ja plastidien MEP-polku. Näistä syntyy GPP (monoterpeenien rakennus), FPP (seskueskeneiden rakennus) sekä GGPP (diterpeenien rakennus). Terpeenisynteesit katalysoivat monimutkaisia kiertymiä, joista syntyy lukuisia erilaisia terpeeni- ja terpenoidirakenteita.

Rooli luonnossa ja sovellukset: Terpeenejä vapautuu haihtuvina hajuelementteinä, joilla on tärkeä tehtävä kasvin puolustuksessa sekä viestinnässä. Ne houkuttelevat pölyttäjiä, torjuvat tuholaisia ja vaikuttavat kasviyhteisöjen vuorovaikutuksiin sekä ilmastoon liittyvään reaktioon. Ihmisten käytössä terpeenejä hyödynnetään aromi- ja makuaineina sekä kosmetiikassa ja lääketeollisuudessa; esimerkkeinä ovat essential oilsin komponentit kuten limoneeni ja linalool. Turvallisuus ja sääntely: terpeenit voivat joillekin aiheuttaa iho- tai hengitystieherkkyyksiä, ja niiden käyttö sekä pitoisuudet ovat säädeltyjä eri aloilla.