termoseteistä

Käsitteellä termoseteistä tarkoitetaan polymeerejä, jotka kovettuvat kemiallisen ristisidoksen muodostumisen kautta ja muodostavat verkostoituneen rakenteen, jota ei voi sulaa takaisin sulattamalla. Termosetit ovat lämpötilakestäviä, mekaanisesti stabiileja ja kemiallisesti kestäviä, mutta niiden muodonmuutosta ja koon muuttamista ei käytännössä voi tehdä uudelleen sulattamalla.

Ominaisuudet ja käyttäytyminen: Termosetit säilyttävät muotonsa ja suorituskykynsä korkeissa lämpötiloissa sekä säteilevät hyvää kemiallista kestävyyttä. Ne ovat usein kestäviä, mutta voivat olla hauraampia kuin termoplastiset muovit ja niiden muokkauksia tai kierrätystä on rajoitettu ristisidosverkoston vuoksi.

Prosessi ja tyypit: Termosetit syntyvät yleensä kahden tai useamman komponentin reaktiossa, mikä johtaa verkostoitumiseen. Esimerkkejä ovat epoksihartsit (epoksi koveteineen), fenolihartsit, urea- ja melamiinihartsit sekä unsaturated polyester -hartsi. Kovettuminen voi tapahtua kuumuudessa, katalysoijien avulla tai UV-säteilyn kautta. Ominaisuudet riippuvat käytettävästä hartsi- ja kovete-yhdistelmästä sekä tai-crosslinkingen tasosta.

Käyttökohteet: Termosetteja käytetään laajasti pinnoitteissa, liimoissa ja komposiittimateriaaleissa, kuten lentokone- ja autoteollisuuden sekä sähkö- ja rakennusteollisuuden sovelluksissa. Niitä arvostetaan korkeasta lämpö- ja kemikaalinkestävyydestä sekä hyvistä eristemiskyvystä.

Kierrätys ja ympäristö: Termosetit ovat kierrätyksessä haasteellisia, koska niiden ristisidos estää sulamisen. Ratkaisuina ovat mekaaninen kierrätys, kemiallinen hajotus tai energian talteenotto. Tutkimuksessa pyritään kehittämään kierrätettäviä termosettejä tai korvaavia materiaaleja.

Historia: Bakeliitti (fenolihartsi) 1900-luvun alussa oli ensimmäinen tunnistettu termosetti, ja siitä syntyi laaja valikoima kestäviä hartseja erilaisten sovellusten tarpeisiin. Termosetit eroavat merkittävästi termoplastisista muoveista, joita voidaan lämmittää ja uudelleen muokata sulattamalla.