termometrejä

Termometrejä ovat lämpötilan mittaukseen tarkoitetut laitteet, jotka muuttavat lämpötilan havaittavaksi suureeksi. Ne voivat perustua erilaisiin fysiikan ilmiöihin, kuten aineen laajenemiseen, sähkön resistanssin muutokseen tai lämpötilasäteilyn mittaukseen.

Termometrejä kehitettiin 1600-luvulta lähtien. Varhaisista malleista kehittyivät nestemäiseen laajenemiseen perustuvat laitteet sekä nykyisin yleisesti käytetyt elektroniset ja infrapuna- (IR) termometrit.

Nestemäiset termometrit perustuvat nesteen laajenemiseen lämpötilan noustessa. Yleisimmin käytetty neste on alkoholi, mutta myös vesiliuokset. Lasiputkeen sijoitettu neste liikkuu, kun lämpötila muuttuu, ja asteikko tulkitaan lukemaksi. Elektroniset termometrit mittaavat lämpötilan resistanssin muutoksesta tai toisen tyyppisiltä antureilta. Infrapuna- tai IR-termometrit mittaavat lämpösäteilyä suoraan ilman kosketusta.

Käyttökohteita ovat lääketieteellinen lämpötilan mittaus (suun, kainalon tai peräaukon mittaus), ruoanlaitto ja elintarviketurvallisuus, teolliset prosessit, meteorologia sekä tutkimus.

Yleisimmät yksiköt ovat Celsius-asteet (°C), Fahrenheit-asteet (°F) sekä kelvin (K) tieteellisissä yhteyksissä. Yksiköiden välillä siirtyminen on yleistä; esimerkiksi T(°C) = (5/9)(T(°F) - 32) ja T(K) = T(°C) + 273,15.

Kalibrointi ja huolto parantavat luotettavuutta. Nestemäiset ja elektroniset termometrit voivat menettää tarkkuutensa ajan myötä, ja kosteus sekä lika voivat vaikuttaa mittaukseen. Laitteen käsittely ja puhdistus on suositeltavaa pitää puhtaana.