terminaattorinuukleotidien

Terminaattorinuukleotidit, tunnetaan myös nimellä terminaattorit, ovat synteettisiä nukleotidijohdannaisia, jotka on suunniteltu lopettamaan DNA-synteesin tai RNA-synteesin estämällä DNA-polymeraasin tai RNA-polymeraasin toiminnan. Ne ovat tärkeitä työkaluja molekyylibiologiassa, erityisesti sekvensoinnissa ja geenien ilmentymisen säätelyssä. Terminaattorinuukleotidit muistuttavat rakenteeltaan luonnollisia nukleotideja, mutta niissä on kemiallinen muutos, joka estää polymeeriketjun jatkumisen. Tämä muutos voi olla esimerkiksi 3'-hydroksyyliryhmän puuttuminen tai korvaaminen, mikä estää seuraavan nukleotidin liittymisen.

DNA-sekvensoinnissa terminaattorinuukleotideja käytetään Sangerin sekvensointimenetelmässä. Kun näitä muunneltuja nukleotideja lisätään DNA-synteesireaktioon, ne katkaisevat satunnaisesti ketjun kasvun. Jokainen terminaattorinuukleotidi on leimattu eri väriin tai radioaktiivisesti, mikä mahdollistaa syntetisoitujen DNA-fragmenttien pituuden ja lopussa olevan nukleotidin tunnistamisen. Analysoimalla fragmenttien kokoja ja niihin liittyviä värejä voidaan päätellä alkuperäisen DNA-molekyylin emäsjärjestys.

Geenien ilmentymisen säätelyssä terminaattorinuukleotideja voidaan käyttää hiljentämään tiettyjä geenejä. Ne voidaan esimerkiksi lisätä soluihin, jolloin ne estävät spesifisten RNA-molekyylien synteesin ja siten vähentävät vastaavien proteiinien tuotantoa. Terminaattorinuukleotidien käyttö on yleistynyt myös lääkekehityksessä ja diagnostisissa sovelluksissa niiden kyvyn vuoksi tarkasti hallita ja estää nukleiinihapposynteesiä.