teoriakehyksille

Teoriakehykset ovat tutkimuksessa käytettyjen käsitteiden ja oletusten kokonaisuuksia, jotka ohjaavat tutkimuksen suunnittelua, mittaamista ja tulkintaa. Ne määrittelevät, mitä ilmiössä pidetään olennaisena, miten sitä mitataan ja millaisia syy-seuraussuhteita voidaan osoittaa.

Teoriikehykset voivat perustua laajoihin teorioihin tai koostua useiden lähteiden käsitteistä. Ne asettavat tutkimukselle suunnan ja rajat sekä tarjoavat rakenteen aineiston jäsentämiselle ja tulkinnalle. Ero on siinä, että kehys ei ole pelkkä yksittäinen teoria, vaan kokonaisuus, joka kytkee ilmiön laajaan asiayhteyteen.

Tyypillisesti kehykset jaetaan suurteorioihin (grand theories), keskiteorioihin (mid-range theories) sekä konsep- tai viitekehyksiin (conceptual/framework). Valinta riippuu tutkimuskysymyksestä, datasta ja menetelmistä sekä siitä, miten tiivistää ja testata oletuksia. Alalla on myös erityisiä viitekehyksiä, kuten konstruktiivinen lähestymistapa, funktionalismi ja kriittinen teoria, jotka voivat toimia lähteinä.

Käyttöohjeet: valitse kehys, joka vastaa kysymyksiin ja sopii aineistoon; määrittele selvästi keskeiset konstruktiot ja niiden suhteet; selitä, miten kehys vaikuttaa tutkimusasetelmaan, operationalisointiin ja analyyttisiin valintoihin; huomioi rajoitteet ja mahdolliset vinoumat.

Hyviä käytäntöjä ovat läpinäkyvä kuvaus siitä, miten kehys muotoutui, sekä kriittinen arviointi siitä, miten se vaikuttaa tulkintoihin. Kehystä voidaan tarvittaessa tarkistaa tutkimuksen edetessä. Viimeksi, on tärkeää erottaa kehys teoriasta ja empiriasta: kehys auttaa tulkintaa, mutta ei sinänsä todista ilmiöitä.