temperoitunut

Temperoitunut teräs on teräs, joka on käynyt läpi temperoinnin, lämpökäsittelyn, jonka tarkoituksena on parantaa sitkeyttä ja vähentää karkaistun rakenteen haurastuvuutta. Temperointi tehdään karkaisun jälkeen, jolloin teräksestä saavutetaan sekä kovuutta että kestävyyttä oikeassa tasapainossa.

Prosessi ja tekniikka: Temperointi tarkoittaa teräksen lämmittämistä alhaisempaan kriittiseen lämpötilaan ja pitämistä siinä tietyn ajan ennen hallittua jäähdytystä. Lämpötilat vaihtelevat suuresti riippuen seoksesta ja halutusta lopullisesta kovuudesta, yleensä noin 150–650 °C. Alhaisemmat temperointilämpötilat tuottavat korkeaa kovuutta mutta pienempää sitkeyttä, kun taas korkeammat lämpötilat lisäävät sitkeyttä ja vähentävät kovuutta. Temperoinnissa martensiittinen rakenne muuttuu: teräksestä tulee karkeasti ottaen vähemmän kova, mutta se saa paremman iskunkestävyyden ja pienemmän sisäisen jännityksen.

Ominaisuudet ja vaikutukset: Temperoitunut teräs on kestävämpi ja sitkeämpi kuin karkaisun jälkeen, mutta sen kovuus on yleensä alhaisempi. Prosessi vähentää halkeiluriskin ja muodonmuutosten herkkyyttä, mikä parantaa osien käyttöturvallisuutta ja pitoa pitkissä rasituksissa. Ominaisuudet riippuvat muun muassa käytetystä seoksesta, lämpötilasta ja jäähdytysmenetelmästä.

Materiaali ja sovellukset: Temperointi on yleistä terästen työkalukäytössä, jousissa, hammaspyörissä sekä muissa rakenteellisissa osissa, joissa tarvitaan sekä kovuutta että sitkeyttä. Temperointiä käytetään myös joissakin vähemmän karkeasti karkaisussa käsitellyissä teräksissä.

Lisätietoja: Temperointi eroaa karkaisusta, nervoittaan, ja annealingista, ja molemmat prosessit vaikuttavat metallin mikrorakenteeseen ja loppukäyttöominaisuuksiin.