tekstuaalisuus

Tekstuaalisuus on käsite, joka viittaa tekstin rakennukseen, merkityksen tuottamiseen ja lukijan kanssa käytävää vuorovaikutusta koskevaan erityispiirteeseen. Se kuvaa sitä, miten teksti muodostaa ymmärryksen, miten kieli, rakenne ja genre vaikuttavat viestin tulkintaan sekä miten teksti asettuu suhteeseen muihin teksteihin ja konteksteihin.

Keskeisiä piirteitä ovat kielen valinnat ja tyyli, rakenteellinen järjestys, genren normeja noudattavat konventiot, intertekstuaaliset viitteet sekä diskurssin vaikutus merkitykseen. Tekstuaalisuus huomioi myös tekstin materiaalisen muodon ja lukijan roolin: miten lukija tulkitsee, erehdyttää tai vastasi tekstiin. Se korostaa tekstin rajoja ja yhteyksiä, esimerkiksi eron tekstiin ja ei-tekstiin sekä teksteistä muodostuvia verkostoja.

Tekstuhaisuuden tutkimuksessa liittyy usein intertekstualisuus, diskurssianalyysi, stilistiikka ja narratologia. Ajatus tekstopohjaisuudesta korostaa tekstin ja kontekstin vuorovaikutusta sekä sitä, miten merkitys rakentuu tekstin sisällä ja sen ulkopuolella. Historiallisesti käsite nousee strukturalismin sekä poststrukturalismin perinteistä, ja sen kehitykseen ovat vaikuttaneet ajattelijat kuten Bakhtin, Kristeva ja Eco.

Digitaalisen aikakauden myötä tekstuaalisuus laajenee myös verkkotekstin, multimodaalisuuden sekä hypertekstuaalisuuden ilmiöihin. Tekstin merkitys syntyy yhä useammista muodoista ja yhteyksistä, mukaan lukien kuvat, linkit, metatiedot ja käyttäjävuorovaikutus. Tekstuaalisuuden tutkimus tarjoaa välineitä ymmärtää, miten tekstit kommunikoivat, rakentavat identiteettejä ja osallistuvat kulttuuriseen keskusteluun.