tekijänoikeuslainsäädäntö

Tekijänoikeuslainsäädäntö tarkoittaa lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on suojata tekijöiden alkuperäisiä luomuksia sekä turvata yleisön mahdollisuus hyödyntää kulttuurisia ja tiedollisia resursseja. Lainsäädäntö kattaa laaja-alaisesti kirjalliset, taiteelliset, musiikilliset, elokuvalliset sekä ohjelmisto- ja muiden teosten suojaamisen. Oikeudet syntyvät automaattisesti teoksen luomisen yhteydessä, eikä suoja vaadi rekisteröintiä. Lainsäädäntö pyrkii samalla tasapainottamaan tekijöiden taloudelliset ja moraaliset oikeudet sekä yleisön etu avoimeen kulttuuriin ja tiedonvälitykseen.

Keskeisiä käsitteitä ovat tekijänoikeus ja moraaliset oikeudet sekä taloudelliset oikeudet. Tekijänoikeudet antavat oikeuden käyttää, kopioida, levittää, esittää julkisesti sekä muuntaa teosta ja antaa lisenssejä kolmansille osapuolille. Moraalisia oikeuksia koskee tekijän nimeäminen ja teoksen eheyden suojaaminen. Oikeudet ovat voimassa yleensä tekijän eliniän ja kuoleman jälkeen sekä teoksen jälkeiset useiden vuosikymmenten ajanjaksot, joiden kesto vaihtelee teostyypin mukaan.

Rajoitukset ja poikkeukset mahdollistavat kohtuullisen käytön esimerkiksi yksityiskäytössä, lainaamisessa, opetuksessa, tutkimuksessa sekä lainaus- ja kierrätystilanteissa. Lisäksi on säännelty teosten tekemä uusia teoksia varten tehtävä muokkaus, arkistointi sekä käyttäjäystävälliset poikkeukset sekä erityisalat kuten kirjastot, koulut ja pienoistoiminta. Kansallinen lainsäädäntö yhdistyy EU:n direktiiveihin ja kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Berne-konventioon.

Lainsäädäntöä noudattavat tahot voivat käyttää lisenssejä ja kollektiivisia oikeuksien hallintajärjestelmiä oikeudenhaltijoiden puolesta. Säädösten rikkominen voi johtaa siviili- ja rikosoikeudellisiin seuraamuksiin, kuten vahingonkorvauksiin tai kiellettyihin toimiin. Kansainvälinen yhteistyö vaikuttaa pitkän aikavälin suojaus- ja palvelutarjontatapoihin.