taudinaiheuttajalla

Taudinaiheuttaja on biologinen tekijä, joka kykenee aiheuttamaan sairauden isäntäorganismissa. Yleisimpiä taudinaiheuttajia ovat bakteerit, virukset, sienet sekä alkueläimet (protozoat) ja loiset (helmintit). Myös prionit voivat aiheuttaa harvinaisia neurodegeneratiivisia sairauksia.

Taudinaiheuttajalla on ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sen kykyyn aiheuttaa tautia, kuten tarttumiskyky, lisääntymisnopeus ja kudosvaurio sekä immuunijärjestelmän vastustuskyky. Näitä kutsutaan virulenssiksi ja patogeenisyydellä.

Leviäminen tapahtuu monin tavoin: suorakontaktin, pisaroiden, aerosolin, saastuneiden välineiden sekä saastuneen ruoan tai veden välityksellä sekä vektorien, kuten hyönteisten, kautta. Reservoirit voivat olla ihmiset, eläimet tai ympäristö.

Diagnostikka ja hoito: Diagnostikka pohjautuu kliiniseen arvioon ja laboratoriotutkimuksiin, kuten viljelyyn, PCR-tutkimuksiin sekä serologisiin testeihin. Hoito riippuu patogeenistä: bakteereihin käytetään antibiootteja, viruksiin antiviraaleja, sieniin antifungaalisia ja loisiin antiparasiittisia. Ennaltaehkäisy perustuu rokotuksiin, hyvään hygieniaan, puhtaan veden ja elintarvikkeiden käsittelyyn sekä vektorien hallintaan. Antimikrobinen vastus on merkittävä haaste nykypäivän terveydenhuollossa.