tartuttavuudessa

Tartuttavuus viittaa tautia aiheuttavan tekijän, kuten viruksen, bakteerin tai loiseliön, kykyyn siirtyä isännästä toiseen tai ympäristöstä isäntään. Se on keskeinen käsite epidemiologiassa ja tartuntatautien leviämisen ymmärtämisessä. Tartuttavuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten mikro-organismin ominaisuudet, tartuntareitti ja isännän immuunivaste.

Eri taudinaiheuttajilla on erilainen tartuttavuusaste. Esimerkiksi flunssavirukset ovat yleensä erittäin tarttuvia ja leviävät helposti pisaratartuntana yskiessä tai aivastaessa. Toisaalta jotkin bakteerit vaativat läheisempää kontaktia tai tiettyjä altistusolosuhteita levitäkseen. Tartuntareittejä ovat muun muassa hengitystie-eritteet, suoraviivainen kontakti, uloste-suu-reitti, vektori- tai eläinperäinen tartunta sekä veren välityksellä tapahtuva tartunta.

Tartuttavuuden arviointi auttaa ennustamaan taudin leviämistä väestössä ja suunnittelemaan torjuntatoimenpiteitä. Näitä ovat esimerkiksi hygienia, rokotukset, eristäminen ja karanteenit. Tartuttavuuden vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää epidemioiden hallinnassa ja kansanterveyden turvaamisessa. Tautia aiheuttavan tekijän tartuttavuuden ymmärtäminen on olennaista tehokkaiden ennaltaehkäisy- ja hoitostrategioiden kehittämisessä.