tarinallisuuden

Tarinallisuus on narratologinen käsite, jolla kuvataan tekstin tai muun ilmaisun kykyä rakentaa tarina ja johdattaa yleisö tarinan tapahtumien kulkuun. Se kattaa kerronnan rakenteen, kertojan aseman sekä esitystavan, jonka kautta lukija tai katselija saa käyttöönsä merkityksiä, aikapaikan ja motivaatiot. Tarinallisuus ilmenee esimerkiksi siinä, miten kertojan ääni asettuu suhteessa tapahtumiin, miten näkökulma vaihtelee ja miten juoni sekä aikadynamiikka on laadittu.

Keskeisiä elementtejä ovat kertoja ja kerrontatapa (sisäinen, ulkoinen, moniääninen), näkökulman kontrolli, juoni ja tarinakaaren rakenne sekä aikamuodot ja aikahaarukka. Myös kielen, kuvauksen ja dialogin käyttö sekä teemat ja motiivit vaikuttavat tarinallisuuteen. Tarinallisuus voi olla lineaarinen tai ei-lineaarinen, avoin tai suljettu, ja se voi yhdistyä erilaisiin genreihin ja medioihin, kuten kirjallisuuteen, elokuvaan, sarjakuviin tai digitaalisiin narratiiveihin.

Tarinallisuus on keskeinen käsite sekä kirjallisuustutkimuksessa että elokuvatutkimuksessa, ja se vaikuttaa siihen, miten yleisö tulkitsee, sitoutuu ja muistuttaa teoksesta. Samalla tarinallisuuden arviointi on osin subjektiivista, ja kulttuuriset konventiot sekä tuotantokontekstit vaikuttavat siihen, mitä pidetään tarinallisena.