tallennusverkkoihin

Tallennusverkot ovat verkkoja, jotka on suunniteltu siirtämään dataa palvelimien ja tallennuslaitteiden välillä tehokkaasti. Niiden tehtävä on eriyttää tallennustiedonsiirto muun verkon liikenteestä, mikä parantaa suorituskykyä, skaalautuvuutta ja hallittavuutta suurissa datakeskuksissa. Tallennusverkot voivat tukea sekä lohkokaista (block) että tiedostotason (file) tallennusta, ja ne mahdollistavat keskitetyn varastoinnin sekä paremman varmuuskopioinnin ja palautumisen.

Arkkitehtuuri koostuu tyypillisesti tallennusjärjestelmistä ja -säiliöistä, verkon siirtolinjoista (kytkimet ja tiedonsiirtoväylät), palvelimien liitännäismonteista (HBAs tai NICs) sekä hallinta- ja virtualisointiohjelmistosta. Keskeisiä teknologioita ovat SAN-verkot (Storage Area Network), jotka tarjoavat lohkopohjaista tallennusta, sekä NAS-verkot (Network Attached Storage), jotka tarjoavat tiedostotason tallennusta. Uusimpia kehityksiä ovat NVMe over Fabrics (NVMe-oF), joka siirtää NVMe-komennot verkkoon alhaisen viiveen ja suurten nopeuksien saavuttamiseksi. Interconnect-teknologioita ovat Fibre Channel, iSCSI (ohjattu Ethernetin yli) sekä NVMe-oF:t RoCE- tai TCP/IP-pohjaisesti. Tallennusverkkoihin liittyy usein sekä ohjelmisto- että laitosvaihtoehtoja kuten tallennusvirtualisointi, poolit, replikointi, snapshot- ja kloonaustoiminnot sekä deduplicointi ja pakkaus.

Hyödyt sisältävät parempi suorituskyky, suurempi skaalautuvuus, keskitetty hallinta, sekä tehokkaammat varmuuskopiointi- ja palautumisstrategiat. Suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota redundanssiin (monilähdeiset reitit, kaksinkertaiset kytkimet sekä virtalähteet), viiveen ja kaistanleveyden hallintaan, QoS-ominaisuuksiin sekä turvallisuuteen (zonointi, LUN-masking, salaus). Käyttökohteita ovat virtualisointiympäristöt, tietokantajärjestelmät, varmuus- ja arkistointi sekä suurten datamäärien analysointi. Tallennusverkot ovat jatkuvasti kehittyvä osa datakeskuksia, jossa NVMe-oF ja pilvipalveluiden integrointi vaikuttavat suunnitteluun.