taksonomiassa

Taksonomia on biologiassa käytävä tiede, joka tutkii eliöiden luokittelua, nimeämistä ja sukulaisuussuhteita. Sen tarkoituksena on kuvata luonnon monimuotoisuutta järjestelmällisesti ja todennettavien kriteerien perusteella, jotta tutkijat voivat kommunikoida täsmällisesti ja vertailla tuloksia.

Keskeinen ajatus on hierarkkinen luokitus, jossa eliöt sijoitetaan tasoihin kuten valtakunta, lahko, luokka, järjestys, heimo, suku ja laji. Jokaiselle lajille annetaan tieteellinen binomiaalinen nimi, joka koostuu suvusta ja lajin epiteetistä. Nimeämistä säätelevät kansainväliset säännöstöt: eläimille ICZN, kasveille ja sieni- sekä alga-ryhmille ICN (International Code of Nomenclature for algae, fungi and plants, joskus ICNafp). Tyyppinäyte toimii nimen virallistamisen perustana ja säilytetään usein museossa.

Taksonomian työvälineisiin kuuluu sekä perinteinen morfologian perusteella tehtävä kuvaus että nykyaikainen lähestymistapa, joka hyödyntää molekyylidataa ja kladistiikkaa. Monimutkaisissa tapauksissa pyritään muodostamaan monofyleettisiä ryhmiä, jotka heijastavat yhteistä kantamuotoa. Tutkimusta tukevat puumallit, geneettiset sekvenssit ja aineistojen integraatio, mikä voi johtaa reklassifikaatioihin ja nimimuutoksiin.

Taksonomia on keskeinen väline biologisen monimuotoisuuden ymmärtämisessä, lajien tunnistamisessa sekä ekologisissa tutkimuksissa ja luonnonsuojelussa. Nimitykset voivat muuttua uusien tutkimusten myötä, kun luokitus tarkentuu ja uudet tiedot integroidaan.