takaisinkutsuja

Takaisinkutsuja on termi, jota käytetään ohjelmoinnissa kuvaamaan funktioita, joita annetaan toiselle funktiolle argumentiksi ja joita tämä toinen funktio kutsuu myöhemmin, usein tietyn tapahtuman tai epäasynkronisen lopputuloksen jälkeen. Sana on käänteinen sanaliitto: takaisin kutsuva funktio kutsuu palautettavaa funktiota. Takaisinkutsuja käytetään laajalti ohjelmointikielissä, joissa funktiot ovat ensiluokkaisia kansalaisia.

Takaisinkutsut toimivat siten, että koodi määrittelee callbackin, ja jokin toinen osa järjestelmässä suorittaa tai odottaa jonkin tapahtuman tapahtumista, kuten verkkopyyntöjen vastauksia, käyttäjän tapahtumia tai ajastettuja tehtäviä. Kun tapahtuma esiintyy, takaisinkutsua kutsutaan avaimena vastauksena tai jatkoksi, mikä mahdollistaa joustavan ja asynkronisen ohjelmointityylin. Esimerkkejä käytännöistä ovat verkkopyynnöt, tapahtumapohjainen ohjelmointi sekä korkeammat funktiot, joissa funktioita välitetään parametreina.

Takaisinkutsut voivat olla nimettyjä tai nimettömiä, ja ne voivat olla inline-toteutuksia tai erillisiä funktiomuotoja. Ne ovat keskeinen osa monien kielten ohjelmointitavoitteita, kuten asynkroniaa, tapahtumankäsittelyä ja funktiopohjaista ohjelmointia. Hyötyinä ovat parempi modulaarisuus ja joustava kontrolli suorituksesta; haittoina voivat olla "callback hell" -ilmiö, virheenkäsittelyn monimutkaisuus sekä mahdolliset suoritusmuistin hallintaan liittyvät ongelmat, jos takaisinkutsuja ei hallita hyvin.

Takaisinkutsuja käsitellään monissa ohjelmointikielissä, kuten JavaScriptissä, Pythonissa, Javassa ja C#:ssä, ja ne voivat kehittyä promissien tai tulevaisuus-objektien sekä asynkronisten rakennusten avulla.