taivutussuffixistä

Taivutussuffixi on sanan lopussa esiintyvä pääte, jolla ilmaistaan sanan taivutuksen ominaisuuksia. Suomen kielessä taivutus rakentuu pitkälti taivutussuffikseista, jotka liitetään sanan vartaloon. Taivutussuffixit voivat merkitä muun muassa sijamuotoa, lukua sekä omistussuhteita, ja useita suffixeja voidaan yhdistää samaan sanaan peräkkäin.

Esimerkiksi sanalla talo voimme havainnollistaa joitakin tavallisia taivutussuffikseja. Genetiivin pääte on talon, partitiivin taloa, inessiivin talossa ja illatiivin taloon. Nämä pääteet ilmentävät erilaisia suhteita sanan toimintaan lauseessa. Lisäksi omistus voidaan ilmaista taivutussuffiksilla: taloni tarkoittaa “minun taloni” (talo + possessiivipääte -ni). Yhdistämällä taivutussuffiksin sekä omistusvakioita saadaan esimerkiksi talossani, joka tarkoittaa “in my house” ja koostuu inessiivin pääteestä -ssa sekä possessiivipääteestä -ni.

Taivutussuffixien järjestys noudattaa tyypillistä rakennetta: ensiksi sanan sijamuodon pääte, ja mahdollisesti sen jälkeen omistus- tai muut lisäsuffixit. Vokaaliharmonia vaikuttaa siihen, millaisia muotoja suffixit voivat ottaa (esim. -ssa/-ssä). Joissakin tapauksissa vartaloon voi tehdä myös muutoksia konsonanttien sointiin tai vowelien pitenemiseen taivutuksen aikana, mikä on osa suomalaisen taivutuksen ilmiöistä.

Taivutussuffixit ovat keskeinen osa suomen kieliopin hallintaa. Ne mahdollistavat laajan ilmaisun伦理 ja muuten ilmauskeinot, kuten sijainnin, suunnan, ominaisuuksien omistuksen sekä lukumäärän.