taivutusmuodoiltaan

Taivutusmuodoiltaan on suomen kielen ilmaisutapa, jota käytetään kuvaamaan sitä, miten sanojen taivutusparadigmat eroavat toisistaan. Se on adverbi, jolla tarkoitetaan “miten sanoja taivutetaan” tai “millaisia taivutusmuotoja niille yleensä käy” – eli sanaa tarkastelee sen taivutusmuotojen perusteella. Tämä käsite esiintyy erityisesti kielitieteellisissä teksteissä ja deskriptiivisessä kieliopissa, joissa pyritään luokittelemaan sanoja niiden taivutusominaisuuksien mukaan.

Taivutusmuodoiltaan -ilmaisua käytetään usein sanojen luokittelussa siten, että puhujalle tai lukijalle selviää, millä tavalla sana taipuu. Esimerkkejä: substantiivit taivuttuvat lukumuodoissa ja sijamuodoissa (eli yksikkö/monikko sekä nominatiivin, genetiivin, partitiivin jne), verbit taivuttuvat personen, ajan ja moodin mukaan (esimerkiksi minä teen, sinä teet), adjektiivit taivuttuvat määrän ja sijan mukaan sekä voivat esiintyä asteessaan (positiivi, komparatiivi, superlatiivi). Taivutusmuodoiltaan voidaan siis puhua siitä, millaisia taivutusvaihtoehtoja kullekin sanalle on tyypillisesti olemassa, ja miten nämä vaihtoehdot jakavat sanat eri luokkiin.

Käytännössä taivutusmuodoiltaan -käsitettä käytetään kielikontaktien, kieliryhmien ja sanaluokkien vertailussa sekä oppikirjoissa, joissa halutaan havainnollistaa sanojen taivutuksen erilaisia paradigmaesityksiä. Se on osa laajempaa habituaattia tutkia, miten sanat taipuvat ja miten taivutuspäätteet sekä muut taivutuselementit rakentavat kielten rakennetta.