taivutusjärjestykselle

Taivutusjärjestykselle on termi, jolla tarkoitetaan suomen kielen taivutus- eli inflectional endingsien yleistä järjestystä. Se kuvaa sitä, in how endings attach to a stem in a predictable, fixed sequence. Taivutusjärjestystä käytetään sekä kielitieteellisessä kuvauksessa että kielenoppimisessa sekä kielellisessä käsittelyssä, kuten ohjelmointityökaluissa ja sanakirjoissa.

Yleisimmän oppimäärän mukaan taivutusjärjestys seuraa suhteellisen vakiintua kuorta: ensin mahdollinen monikon merkki (-t) varmistaa, että sana on monikossa, sitten ilmestyy taivutusmuodon loppuliitteet, jotka ilmaisevat muun muassa sijan, tilan tai suunnan (esim. inessiivi, illatiivi, allatiivi). Lopuksi lopulliset omistus-, demonstratiivis-, ja muut liitteet liitetään loppuun. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sanan taivutuksessa loppuliitteet seuraavat toisiaan tietyssä järjestyksessä, jotta merkitykset rakentuvat oikein.

Esimerkki suomen kielen substantiivista: sana talo, inessiivisesti yksikössä on talossa (talo + ssa). Kun siihen lisätään omistusliite, muodostuu talossani (talo + ssa + ni), jossa sijan loppuliite ja omistusliite seuraavat toisiaan. Vastaavasti talossanne tarkoittaa “teidän talossanne”, osoittaen, että sija- eli taivutusmuodon loppuliite tulee ennen omistusliitteitä.

Taivutusjärjestyksellä on keskeinen rooli kieliopin kuvaamisessa, kieliteknologiassa ja kielenopetuksessa, ja sen tunteminen helpottaa sekä normaalia kielen käyttöä että ohjelmallista morfologian analysointia. Poikkeamat ovat mahdollisia joissakin lainasanoissa tai harvinaisemmissa taivutussarjoissa, mutta yleinen perusjako pätee useimpiin sanoihin.