taajuusjakautuma

Taajuusjakautuma on elektroniikassa menetelmä, jolla alkuperäinen signaalin taajuus muutetaan alemmaksi jakamalla se suuremmalla jakosuhteella. Yleensä ulostulataajuus on f_out = f_in / N, missä N on kokonaisluku. Taajuusjakautumia käytetään, kun tarvitaan vakaata ja hallittua kelloa tai signaalin arvoa pienemmällä taajuudella.

Periaate toteutetaan digitaalisesti laskureilla ja logiikalla. Esimerkiksi divide-by-2 -jakaja vaihtaa ulostulon tilan jokaisesta tulosyklistä, jolloin ulostulo on puolet taajuudesta. Jakajia voidaan rakentaa sekä rippled- että synkronoiduilla laskureilla, ja ne ovat yleisiä integroiduissa piireissä (IC).

Tyypit: integer-dividereissa N on kokonaisluku (esimerkiksi divide-by-2, divide-by-4, divide-by-10). Fractional- ja PLL-pohjaiset jakajat mahdollistavat ei-kokonaisjakosuhteet, jolloin keskimääräinen jakosuhde voidaan säätää joustavasti. Näitä käytetään yleisesti taajuuden synteesissä.

Sovellukset: Taajuusjakautimia käytetään kellosignaalien synteesissä, mikroprosessorien ja digitaalisten laitteiden kelloissa, radiotekniikassa sekä mittaus- ja testauslaitteissa.

Ominaisuuksiin liittyvät rajoitteet ovat viive, jitter ja mahdollinen epälineaarisuus sekä lämpötilariippuvuus. Jakajien valinta riippuu halutusta kaistanleveydestä, vakaudesta ja kuormituksesta.