tärkkelysmolekyylien

Tärkkelysmolekyylien viittaa yksinkertaisesti tärkkelyksen muodostaviin molekyyleihin. Tärkkelys on hiilihydraatti, jota kasvit käyttävät energian varastointiin. Se on polymeeri, mikä tarkoittaa, että se koostuu pitkistä ketjuista toistuvia yksiköitä. Nämä yksiköt ovat glukoosimolekyylejä.

Tärkkelysmolekyylejä on kahta päätyyppiä: amyloosi ja amylopektiini. Amyloosi on suoraketjuinen polymeeri, jossa glukoosiyksiköt ovat sidoksissa toisiinsa alfa-1,4-glykosidisilla sidoksilla. Tämä antaa amyloosille kierteisen rakenteen. Amylopektiini puolestaan on haarautunut polymeeri. Sen lisäksi, että siinä on alfa-1,4-glykosidisia sidoksia, siinä on myös alfa-1,6-glykosidisia sidoksia, jotka muodostavat haarautumispisteitä. Nämä haarautumiset tekevät amylopektiinistä huomattavasti suuremman ja monimutkaisemman kuin amyloosista.

Tärkkelyksen rakenne, eli amyloosin ja amylopektiinin suhde, vaihtelee eri kasvilajeissa ja vaikuttaa tärkkelyksen ominaisuuksiin, kuten sen liukoisuuteen veteen ja kykyyn muodostaa geeliä. Esimerkiksi perunatärkkelys sisältää enemmän amylopektiiniä kuin vehnätärkkelys. Tärkkelys on tärkeä ravinnonlähde ihmisille ja eläimille, ja se on myös laajalti käytössä teollisissa sovelluksissa, kuten paperinvalmistuksessa ja liimojen tuotannossa, hyödyntäen sen molekyylirakenteen ominaisuuksia.