tärinäanturityypillä

Tärinäanturityypillä viitataan erilaisiin tärinän aiheuttamiin terveysvaikutuksiin ja niiden luokitteluun työntekijöiden tai ympäristön altistumisen perusteella. Tärinä on mekaanista värähtelyä, joka voi vaikuttaa ihmiskehoon pitkäaikaisena altistuksena. Tärinä jaetaan yleensä kahteen päätyyppiin: kokonaiskehon tärinä ja paikallinen tärinä.

Kokonaiskehon tärinä syntyy pääasiassa ajoneuvojen, kuten traktorien, kuorma-autojen tai rakennusvälineiden, käytöstä. Se vaikuttaa koko kehoon istuessa tai seisomalla tärinälähteessä. Pitkäaikainen altistus voi aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä, unihäiriöitä ja jopa verenkierto- ja hermostovaurioita. Työterveyslainsäädäntö rajoittaa kokonaiskehon tärinän altistusta, sillä se voi vaikuttaa myös sisäelimiin ja luurankojärjestelmään.

Paikallinen tärinä, toisin kuin kokonaiskehon tärinä, vaikuttaa vain tiettyyn kehon osaan, kuten käsiin tai jalkoihin. Se on tyypillistä käsityövälineiden, kuten porausten, sahojen tai vibraattorien, käytössä. Paikallinen tärinä voi aiheuttaa käsien ja jalkojen verenkiertohäiriöitä, herkkyyshäiriöitä ja jopa vammoja, kuten Raynaudin oireyhtymää tai tärinäväsymyksen aiheuttamaa kudossairautta. Työpaikoilla käytetään erilaisia suojavälineitä, kuten tärinäeristysvarusteita, vähentääkseen altistusta.

Tärinäanturityypit luokitellaan myös altistustason mukaan, ja niiden seurauksia arvioidaan työturvallisuus- ja terveysnormien mukaisesti. Työpaikoilla suositellaan tärinän vähentämistä lähteenä tai altistuksen rajoittamista henkilökohtaisilla suojavarusteilla. Tärinäaltistuksen seurauksia tutkitaan jatkuvasti, sillä sen vaikutukset voivat vaihdella yksilöllisesti.