Tärinäanturityypit

Tärinäanturityypit viittaa erilaisiin teknologioihin ja menetelmiin, joita käytetään tärinän mittaamiseen. Tärinäantureita hyödynnetään laajalti monilla teollisuudenaloilla, kuten valmistuksessa, ilmailussa, autoteollisuudessa ja rakentamisessa, tärkeysäinmääritysvalvonnan, laitteiden ennakoivan huollon ja rakenteiden eheyden arvioinnin tarpeisiin.

Yleisin tärinäanturityyppi on kiihtyvyysanturi. Kiihtyvyysanturit mittaavat tärinän aiheuttamaa kiihtyvyyttä ja ne voidaan jakaa edelleen sähkömekaanisiin ja pietsosähköisiin tyyppeihin. Sähkömekaaniset kiihtyvyysanturit käyttävät inertiamassaa, joka liikkuu anturin kotelon mukana. Tämä liike tuottaa sähköisen signaalin, joka on verrannollinen kiihtyvyyteen. Pietsosähköiset kiihtyvyysanturit puolestaan hyödyntävät pietsosähköistä materiaalia, joka tuottaa sähkövarausta, kun siihen kohdistuu mekaanista jännitystä. Tärinän aiheuttama kiihtyvyys saa pietsomateriaalin muuttamaan muotoaan, mikä synnyttää mitattavan signaalin.

Toinen merkittävä tärinäanturityyppi on nopeusanturi. Nopeusanturit mittaavat tärinän aiheuttamaa nopeutta. Ne toimivat usein sähkömagneettisen induktion periaatteella, jossa magneetti liikkuu kelan sisällä tärinän vaikutuksesta, generoiden sähkövirtaa.

Siirtymäanturit mittaavat suoraan tärinän aiheuttamaa siirtymää tai etäisyyden muutosta. Näitä voidaan käyttää erityisesti matalataajuisen tärinän tai rakenteiden liikehdinnän mittaamiseen. Tyypillisiä esimerkkejä ovat induktiiviset anturit ja laser-etäisyysanturit.

Näiden lisäksi on olemassa muita erikoistuneempia tärinäanturityyppejä, kuten resonanssianturit ja optiset tärinäanturit, jotka soveltuvat tiettyihin sovelluksiin ja olosuhteisiin. Anturin valinta riippuu mitattavan tärinän luonteesta, vaaditusta tarkkuudesta, käyttöympäristöstä ja kustannusrajoituksista.