tärinäanturityyppejä

Tärinäanturityyppejä viittaa erilaisiin anturiteknologioihin, joita käytetään tärinän mittaamiseen. Yleisimpiä tyyppejä ovat kiihtyvyysanturit, joita voidaan edelleen jakaa sähkömekaanisiin ja optisiin antureihin. Sähkömekaaniset kiihtyvyysanturit käyttävät yleisesti pietsosähköistä tai kapasitiivista periaatetta. Pietsosähköiset anturit tuottavat sähköisen signaalin, joka on suoraan verrannollinen niiden kokemaan voimaan, ja siten kiihtyvyyteen. Kapasitiiviset anturit mittaavat kapasitanssin muutosta, joka johtuu tärinän aiheuttamasta liikkeestä anturin osien välillä.

Toinen merkittävä tyyppi on seisminen anturi, joka on suunniteltu havaitsemaan maanjäristysten tai muiden maaperän liikkeiden aiheuttamia tärinöitä. Nämä anturit perustuvat usein massan ja jousen periaatteeseen, jossa ulkoinen liike pyrkii pitämään massan paikallaan, ja anturi mittaa massan suhteellista liikettä koteloon nähden. Myös induktiivisia antureita käytetään tärinän mittaamiseen, missä liike muuttaa kelan induktanssia. Optiset anturit, kuten laserdoppler-värähtelymittarit (LDV), mittaavat liikettä mittaamalla valonsäteen taajuuden muutosta heijastuspinnasta. Jokaisella tärinäanturityypillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka tekevät niistä sopivia erilaisiin sovelluksiin, kuten koneiden kunnonvalvontaan, rakenteiden tarkkailuun ja tieteelliseen tutkimukseen.